Nukarinkoski

Nukarinkoski on Vantaanjoen suurin koskijakso. Pituutta koskelle kertyy 1300 metriä ja pudotusta 25 metriä. Nukarinkosken kunnostus aloitettiin 1996. Kunnostuksessa mm. koskea kivettiin ja rakennettiin kalaportaat. Koski onkin komea luonnonnähtävyys. Sen rannoilla on ollut pienimuotoista teollisuutta, mm. saha. Rannoilla kiertää useita reittejä ja joen yli pääsee neljää eri siltaa pitkin. Yksi Nukarinkosken ulkoilureiteistä kulkee läpi kilpikaarnarunkoisten mäntyjen metsän, jossa esiintyy vanhojen kookkaiden mäntyjen lisäksi kangaskorte-esiintymä. Kangaskorte on tyypillinen harjulaji, joka esiintyy erityisesti pohjavesialueilla. 

Nukarinkosken yli pääsee mm. Nukarin tammen siltaa pitkin. Paikka on vanha pato. Padon vieressä sijaitsevat meritaimenta varten rakennettu kalatie. 

Lisätietoja Vantaanjoesta ja Nukarinkoskesta löytyy Vantaanjoki -sivuilta. Myös Nukarinkosken kartta löytyy noilta sivuilta. 

Kalastus Nukarinkoskella
Aapo Ilola

Meillä Nukarilaisilla on etuoikeus asua kenties eteläisen Suomen upeimman koskikalastuskohteen ympäristössä. 

Nukarinkoski on Vantaanjoen pisin yhtenäinen koskijakso. Jokiuoma putoaa kahden kilometrin matkalla noin 25 metriä. Kivikkoinen koskialue suosii erityisesti perhokalastajia, mutta toki uistinkalastajillekin löytyy runsaasti sopivaa vettä lähinnä koskijakson suvantoalueilta. Perhokalastuksen kannalta sesonki alkaa toukokuun alussa kun kevättulva on jo kääntynyt laskuun ja vedenlämmön lähestyessä kymmentä astetta kalatkin siirtyvät pikkuhiljaa kovempiin virtoihin. Kausi kestää aina syyskuun loppuun, jolloin taimenen kuturauhoitus alkaa.

Kalastusalue alkaa lemmensillan yläpuoliselta niskalta. Niska-alue on suosittua kalavettä ja tämä on hyvää aluetta erityisesti kirjolohen kalastusta silmälläpitäen. Lemmensillan alapuolella virta haarautuu kahteen uomaan, kiihtyy ja mataloituu. Tällä alueella viihtyy erityisesti meritaimenen poikaset, mutta korkean veden aikaan myös kirjolohia on mahdollisuus tavoittaa. Maantiesillan yläpuolella joki yhtyy taas yhdeksi uomaksi. Sillan yläpuolinen suvanto on varsinkin viileämmällä vedellä kokeilemisen arvoista aluetta.

Maantiesillasta alavirtaan koski pusertuu taas yhteen uomaan ja montut syvenevät. Koskipätkä maantiesillasta koulunsuvantoon on erinomaista kalavettä. Tältä alueelta saattaa kirjolohien lisäksi tavoittaa myös harjuksia.

Koulunsuvanto on erinomaista aluetta erityisesti kylmän veden aikaan huhti – Toukokuussa Koulun puoleinen kosken loppuliuku kannattaa kalastaa tarkasti. Lisäksi suvannon alaosista on hyvä mahdollisuus tavoittaa edellisen vuoden istutuksesta peräisin olevia vanhempia kaloja.

Suvannon jälkeinen koskipätkä aina laavusuvantoon asti on jälleen matalampaa koskea. Tällä alueella on erittäin runsaasti taimenen poikasia. Muutama kirjolohen mentävä poterokin toki löytyy. Tätä aluetta kalastettaessa väkäsettömät koukut ovat välttämättömyys, jotta mahdollisesti perhoon iskevät kalanpoikaset voi vapauttaa vahingoittumattomina takaisin jokeen. Matalan veden aikaan suosittelen jättämään koko alueen kalastukselta rauhaan.

Laavusuvanto ja sitä seuraava vanhantammenkoski aina padolle asti on kentien koko kosken antoisinta aluetta. Tätä aluetta kalastattettaessa kannattaa jokainen kiventakunen kalastaa erittäin tarkasti sillä mistä vain voi siiman päähän löytyä kiukkuinen kirjolohi.

Padosta alavirtaan koski virtaa erittäin vuolaana ja kalastus on tarkkaa pienimuotoisten kiventakusten koluamista. Tällä alueella kalastajia on syystä tai toisesta yleensä hiukan vähemmän. Erityisesti jos ylävirran ottipaikat tuntuvat liian ruuhkaisilta, kannattaa alueelle uhrata tunti tai kaksi kalastusaikaa.

Koskialue päättyy hattaransuvantoon ja virtauma rauhoittuu selvästi. Muutama sata metriä alavirtaan löytyy vielä pari hiukan kovemmin virtaavaa aluetta. Tänne ei kirjolohia istuteta, mutta koska kalat tunnetusti tuppaavat uimaan niin saattaa niitä täältäkin löytyä.